maanantai 12. lokakuuta 2015

Pyhä kolminaisuus osa 1

Mietin, että mistä sitä postailun aloittaisi, ja mikäs muukaan olisi parempi aihe kuin pyhä kolminaisuus: liikunta, lepo ja ravinto. Nämä muodostavat rungon hyvinvoinnille, tai -voimattomuudelle. Niiden merkityksestä ei varmastikaan tarvitse erikseen kertoa. Ajattelin avata aiheita omassa elämässäni ja kertoa hyväksihavaittuja tapoja pysyä terveellisellä polulla. Samalla kerron myös omista taustoistani liikkujana, nukkujana ja ruokailijana ja kuinka olen päätynyt nykyiseen pisteeseen. Esittelen tässä postauksessa niistä ensimmäiseksi tieni liikunnan pariin ja kerron liikunnan merkityksestä elämässäni.

LIIKUNTA

Olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti vapaa-ajallani n. 16-17-vuotiaasta lähtien. Se alkoi, kun entinen isäpuoleni vei minut paikalliselle punttisalille ja neuvoi laitteiden käytössä. Tekniikka ei tuolloin taatusti ollut kunnossa ja tavoitteellisuus uupui täysin. Siihen aikaan kävin treenaamassa ehkä kerran viikossa ja se oli sellaista sunnuntaipumppailua. Aikaisemmin olin aloittanut jo epäsäännöllisen lenkkeilyn koulun juoksukisojen menestyksen saattelemana. Juoksin tosin hyvin lyhkäisiä matkoja (n.3-5km) hyvin satunnaisesti. Siitä se kuitenkin lähti, innostus liikuntaan.

18-vuotta täytettyäni ostin siiderikilojen saattelemana ensimmäisen salijäsenyyteni silloiselle Mikkelin Sport Clubille ja tutustuin ryhmäliikuntatarjontaan. Muistan, kuinka jalat ja kädet eivät vain toimineet samanaikaisesti ja kuinka jo aerobic oli yhtä sähellystä eikä tanssillisille tunneille ollut mitään asia. Koordinaatiokyky, motoriikka ja rytmitaju - not my best abilities. Pari kuukautta myöhemmin voitin vuoden ilmaisjäsenyyden naisten salille, Lady Linelle, jossa kävin aktiivisesti puoli vuotta kunnes muutin Espooseen ja vaihdoin paikalliselle Lady Linelle Tapiolaan. Sain huippuhinnan, joten viihdyin siellä useamman vuoden ajan, jonka aikana noudatin muutamaa eri saliohjelmaa ja jatkoin edelleen ryhmäliikunnan ja spinningin parissa. Treeni salin puolella oli 1-jakoista, eli tein salipäivinä koko kropan treenin, jossa liikettä kohden oli 3 sarjaa, joissa jopa 25 toistoa, joten voin kertoa, että painot eivät päätä huimanneet. Toki tarkoituskin oli vain kiinteyttää kroppaa. Suosin paljon patteriharjoittelua ja pidin treeneissä sykettä ylhäällä.

2012 (21-v) löysin tieni taas juoksun pariin ja koska en tykkää juosta kuin ulkona ja pehmeämmällä alustalla, keskittyi harrastus lämpimimpiin vuodenaikoihin. Parhaimmillani kesällä 2013 juoksin viisi 10-11km (merenrantaa pitkin Matinkylä-Westend-Matinkylä) lenkkiä viikossa ja lisäksi kävin edelleen salilla. Taisi olla syksy 2013, kun vaihdoin Lady Lineltä Elixialle ja treenaamiseni sai uuden boostin salin läheisen sijainnin ja uuden suuremman ja monipuolisemman salin johdosta. Rakastuin Elixian ohjatuista tunneista varsinkin cardio step intervalliin ja muihin korkean intensiteetin tunteihin. Tiedän monen fitness-harrastajan ym. painoharjoittelun ja aerobisen nimeen vannovan ihmisen mielipiteen ryhmäliikkunnasta hyödyttömänä "jumppaamisena". Voin kertoa kyseisen näkemyksen olevan vanhentunut. Tottakai paikoissa, tunneissa ja ohjaajissa on varmasti isojakin eroja, mutta olen ryhmäliikunnan ehdoton puolestapuhuja. Itse en saa missään yhtä paljon itsestäni irti kuin tietyillä Elixian kilpaurheilijaohjaajien vetämillä interval tunneilla. Maximisykkeet on taattu ja hiki lentää - siitä ei HIIT-treeni parane. Tämä kaikki ammattitaitoisen ohjaajan suunnitelman mukaan ohjattuna energiaa antavan musiikin tahtiin. Kaikki ympäriltä katoaa ja voi antaa kaikkensa. Ryhmäpaine pistää jatkamaan aina loppuun asti. Tähän väliin täytyy muistaa mainita että minä ja koordinaatiokyky, motoriikka ja rytmitaju ollaan jo oikein hyviä ystäviä. Lisäksi kunto on parempi kuin koskaan, varsinkin vauhtikestävyys.

Kuva talven juoksutauon jälkeen vedetystä hyväntekeväisyysjuoksutapahtuma Business runista (2014) - matka 10km ja aika muistaakseni 49min
Tänä päivänä treenaamiseni on hyvin säännöllistä, 4-6 kertaa viikossa, ja treenaan suhteellisen monipuolisesti. Mitään tiettyä ohjelmaa minulla ei ole, mutta pyrin suunnittelemaan tulevan treeniviikkoni aina etukäteen. Käyn aina suoraan töistä salilla. Tällä hetkellä sisällytän viikkoon 2-3 perusvoimatreeniä: yhden jalkatreenin keskittyen pakaroihin, yhden olkapäille ja selälle ja mahdollisesti vielä yhden rinnalle ja käsille. Vatsat, jalat monipuolisemmin sekä rinnan ja kädet perusvoimatreenien jäädessä kahteen teen kestovoimatreeninä, eli vähän kevyemmillä painoilla/kehonpainolla toistomäärien ollessa suuria, jolloin lihas tekee työtä ja väsyy, mutta ei saa niin paljon kasvuärsykettä.Tavoitteenani tällä hetkellä onkin kiinteytyä ja karistaa muutamia kiloja. Muotoa kaipaan vain ja tavoitteellisesti haen pakaroihin ja olkapäihin.

Voimaharjoittelun lisäksi teen erilaisia HIIT-treenejä, joissa sykkeen nostatukseen teen kokonaisvaltaisia perusliikkeitä painoilla ja ilman. Niissä usein tulee harjoitettua myös nopeusvoimaa liikkeiden räjähtävyyden takia. HIIT- ja muutkin toiminnalliset vauhtikestävyyttä harjoittavat treenit ovat itselleni mielekkäämpiä kuin tasainen matalasykkeisempi aerobinen harjoittelu. Oikeastaan monesti matalasykkeinen hölkkä "rasittaa" minua paljon enemmän kun täysillä tehtävät X-hypyt. Johtunee sen harrastamisen vähäisyydestä eli toisin sanoen aerobisessa kunnossa taitaa olla kehitettävää.. Sillä kovilla sykkeillähän harjoittelu on anaerobista, vaikka olisikin vain juoksua. Muutenkin vedän mieluummin treenini täysillä kuin esim. sohellan toista tuntia crostrainerillä. Kävely on sitten asia erikseen ja siitä nautin hyvällä säällä kauniissa maisemissa todella paljon. Toimintatapani johtuu vain omasta mieltymyksestäni, aerobisessa on toki omat hyvät puolensa. Aikaisemmin paljon harrastettu juokseminen on jäänyt vaivaavien penikoiden takia. Kun ne vetäisevät jumiin, on muukin hyppimistä tai askellusta sisältävä liikunta väkisinkin pannassa, ja sitähän minä en kestäisi. Lisäksi jumin tullessa vaiva on pitkäaikainen, joten en ole viitsinyt vähään aikaan lähteä huonojen kokemusten saattelemana kokeilemaan onneani.
Ulkona treenaaminen on lähellä sydäntä
Itselleni treenaaminen on elämäntapa. Sitä ei kyseenalaisteta vaikka se vie muutenkin vähäistä vapaa-aikaa ja lähteminen voi tuntua joskus pakkopullalta. Olen huomannut, että treenausintoni on kausittaista: on kausia, kun olen innoissani mm. uusista treenityyleistä ja en malttaisi pysyä poissa salilta, ja on kausia, kun en jaksaisi nousta sohvalta ja turvaudun vain ryhmäliikuntatunteihin, koska en jaksa itse miettiä, mitä tekisin. Harvassa ovat ne kerrat, kun en ole oikeasti lähtenyt silloin, kun on pitänyt. Tosin kuuntelen omaa kehoa ja jos se selkeästi tarvitsee lepoa, annan sille lepoa. Tavallisesti tarpeelliset lepopäivät ovat tosin suunniteltu etukäteen. Treenaamisessa pidän aina tavoitteeni mielessä, mutta en lopeta vaikka tuntuisi, ettei kehitystä tapahdu, sillä syitä treenaamiseen on niin paljon muitakin.

Näissä maisemissa sielu lepää ja on ilo siirtää tossua toisen eteen
Urheilulla ja treenaamisella on elämässäni suuri merkitys: liikunta on keskeinen jaksamisen lähde. Se kuluttaa energiaa, mutta myös antaa sitä. Kuten on tutkimuksissakin todistettu, pistää se mielihyvähormonit hyrräämään. Kun oloa kalvaa jokin negatiivinen, olen masentunut, ahdistunut tai stressaantunut, niin arvatkaa mitä: urheilu auttaa! Se euforinen tunne hyvän treenin jälkeen on tavoittelemisen arvoinen. Treenaamisen ansiosta jaksan olla positiivinen, aktiivinen ja sosiaalinen myös arjessa. Jos olen esimerkiksi sairastellut, enkä päässyt treenaamaan, on olo sairauden väistyttyäkin vielä hyvin vetelä, aikaansaamaton ja alakuloinen ja urheilun aloittaminen vaikeutuu sitä enemmän mitä pidemmälle se venyy, mutta kun jälleen saan itseni urheilun pariin, niin mielessä on vain yksi ajatus: miksen tehnyt tätä aijemmin?!

Tämän henkisen puolen lisäksi liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistelemättömät ja ne motivoivatkin entisestään pysymään valitsemallani polulla. Ja tottakai myönnän liikunnan harrastamisella olevan minunkin kohdallani myös se pinnallinen syy: kehon muokkaaminen. Ajattelen, että turha valittaa ja olla tyytymätön jos ei edes yritä tehdä asialle mitään. Positiiviset muutokset ulkonäössä parantavat tietenkin itsetuntoa ja minäkuvaa, vaikkei ne olekaan siitä riippuvaisia.

Joskus kuitenkin treenaaminen voi alkaa tökkiä kaikesta sen tuomasta hyvästä huolimatta. Ei tahdo löytyä aikaa tai energiaa, siitä ei saa enää samanlaisia kiksejä kuin aikaisemmin ja motivaatio laskee. Olen löytänyt omat keinoni motivaation ylläpitoon säilyttääkseni elämäntapani mieluisena. Alla muutama vinkki, joiden toteutumisesta en itse voi tinkiä.

1. Pidä treenaaminen monipuolisena. Tämä estää kyllästymistä ja auttaa pitämään treenit tehokkaina tarjoten kropalle jatkuvasti uusia ärsykkeitä. Näin se ei myöskään pääse tottumaan tiettyyn treeniin, jolloin tulosten saaminen vaikeutuu. Lajeja ja tapoja valitessa tulee tosin pitää omat tavoitteet mielessä.

2. Tee sitä mistä pidät. Jos vihaat juoksemista, älä juokse. Keksi jokin toinen tapa. Jos puntit eivät nouse oma-aloitteisesti, mene vaikka ohjattuun bodypumppiin, noudata valmista ohjelmaa tai panosta vaikka palkkaamalla personal trainer avuksi. Myös oman kehon painolla saa loistavasti harjoitettua lihaksia ja vaihtoehtoja on rauhallisesta pilateksesta rankkaan TRX-treeniin.

3. Huolehdi puhtaasta tekniikasta. Treenaamisessa kuitenkin tavoitellaan parempaa suorituskykyä, parempaa oloa ja jaksamista sekä positiivia muutoksia kehoon ja terveyteen. Mikään ei estä niiden toteutumista paremmin kuin loukkaantumiset, rasitusvammat ja muut rempat, jotka useimmiten johtuvat juuri puutteellisesta tekniikasta. On hyvin tärkeää saada tekniikka haltuun varsinkin ennen painoharjoittelun aloittamista, mutta myös väärällä juoksutekniikalla tai selän tai polvien huonolla asennolla saa helposti tuhoja aikaan kevyemmässäkin liikunnassa. Tässä kohtaan tulee muistaa myös kehonhuollon tärkeys ja huolehtia siitä säännöllisin väliajoin.

4. Suunnittele liikuntasi etukäteen. Aikatauluta treenit niin, ettei ajasta jää pulaa ja liiku itsellesi sopivaan aikaan. Jos olet aamuihminen, voi sopiva tapa olla herätä hieman aikaisemmin ja käydä urheilemassa ennen töihin menoa. Jos taas aamuheräämiset eivät ole juttusi, mene vetämään treenit suoraan töistä päästyäsi. On huomattavasti vaikeampaa lähteä enää liikkumaan sen jälkeen, kun olet asettunut mukavasti sohvalle. Pääasia, ettet anna itsellesi aina tekosyitä jättää treenejä välii.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä, vaikka itsestäänselvyyksiä varmasti monelle ovatkin. Tulipahan kirjoitettua pitkä stoori. Kuulisin mielelläni muutenkin kommentteja tekstistä ja vaikka omia kokemuksia treenaamisen ihanuudesta/vaikeuksista.

Tänään ihanan aurinkoinen ilma houkuttelisi kyllä lenkkipolulle, mutta salitossut odottelevat laukussa töistä pääsyä, joten taidan hyödyntää työpaikkani salia.

Vanha ja huono kuva mutta oikea asenne
Mukavia treenejä!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kaunis ♥